Hauras, vahva, antihauras

Törmäsin kesällä kirjakaupassa Kimmo Pietiläisen suomentamaan kirjaan Antihauras. Alkuperäisen kirjan Antifragile on kirjoittanut Nassim Nicholas Taleb. Se on julkaistu jo vuonna 2012 ja mielestäni  jäänyt yllättävän vähälle huomiolle täällä Suomessa. Minä siis törmäsin suomennokseen noin kaksi vuotta alkuperäisen julkaisemisen jälkeen. Kiitos kuuluu ansiokkaalle tietokirjojen suomentajalle Terra Cognitalle.

Lyhykäisyydessään kirja käsittelee hauraan vastakohtaa antihaurasta. Hauras hajoaa iskuja kohdatessaan, vahva kestää ne hajoamatta ja antihauras vahvistuu niistä. Miten oppia sietämään ja hyväksymään epävarmuutta ja miten oppia hyödyntämään sitä. Nämä ovat isoja kysymyksiä lähes kaikille nopeasti muuttuvassa ja tiiviisti yhteenkytkeytyneessä maailmassa. Uusissa tilanteissa olisi hyvä etsiä uusia vastauksia. On älyllisestikin hieman arveluttavaa jatkaa aina samalla lailla olosuhteiden muuttuessa ja olettaa saavansa samoja tuloksia kuin ennenkin.

Talebin mukaan ei riitä, että teemme rakentamistamme systeemeistä hauraiden sijaan vahvoja, sillä emme kykene ennustamaan sellaisten satunnaisten yllättävien tapahtumien todennäköisyyttä, jotka rikkovat vahvan. Sen sijaan voimme lähes aina tunnistaa hauraan ja antihauraan yksinkertaisella epäsymmetrisellä testillä. Systeemi on antihauras, jos se hyötyy yllättävistä satunnaisista tapahtumista ja hauras, jos se kärsii niistä. Mielestäni on kiehtova ajatus katsoa maailmaa ympärillämme antihaurautta etsien, sillä se auttaa vähentämään pelkoa yllättävien tapahtumien edessä. Utelias asenne on tuon etsinnän ensimmäinen ehto ja ehkä myös riittävä.

Erityisen kiehtovaksi kirjan tekee se, että se käsittelee lähes koko inhimillisen elämän kirjoa. Sen ajatuksista riittää ammennettavaa koko pitkäksi syksyksi ja ehkäpä loppuelämäksi. Itse ainakin tulen kokeilemaan kirjan herättämiä ajatuksia omassa asiakastyössäni coachattavieni kanssa. Liity joukkoon.

Jukka Kotkanen